Ammattihenkilöiden vastaanotolla on jo ollut jonkin aikaa havaittavissa ilmiö: nuorten (25-35-vuotiaiden) naisten henkinen pahoinvointi lisääntyy. Se näkyi ja näkyy syömishäiriöoireena, henkisenä kireytenä, haluttomuutena, uupumisena, masennuksena, ilmiönä, jonka nuori nainen mielellään ilmaisee muodikkaasti sanalla: "burn out". Yhä useammin se näkyy myös "naiseus hukassa, äitiys hukassa" -syndroomana.
Professori Elina Haavio-Mannilan erään noin 15 vuotta sitten Suomessa tehdyn tutkimuksen sivutuloksena näkyi, että naisten itsemurhat olivat merkittävästi lisääntyneet. Kun tätä ilmiötä tarkasteltiin enemmän, havaittiin, että kysymys on noin 40-vuotiaista naisista ja riskit masennukseen ja suorastaan itsemurhaan lisääntyivät sitä enemmän, mitä koulutetumpi nainen oli. Riski oli suurin huippukoulutetulla, eronneella 40-vuotiaalla uranaisella. Kun tätä tulosta selvennettiin vielä haastatteluin, tuli esille,että nämä naiset kertoivat kokevansa ikäänkuin "tulleensa petetyiksi" yhteiskunnan taholta. Nämä naiset ilmaisivat myös sellaisen näkökannan, että jos he saisivat nyt valita uran ja perheen tai lasten välillä, he valitsisivat lapset. Näiden naisten yhteisiä tuntoja oli, että he kokivat jääneensä jostain oleellisesti paitsi.
Mielestäni tämä tutkimus ja sen tulos heijastaa juuri oivallisesti nykynaisen mielialoja ja siihen liittyviä taustoja. Meillä on nyt sukupolvi noin 30-vuotiaita äitejä tai sinkkuja, joista on kasvatettu alusta lähtien tehosuorittajia ja kilpailijoita, menestyjiä, kiitettävien arvosanojen metsästäjiä, kuuden-seitsemän laudaturin ylioppilaiksi tähtääviä, kauniita, trimmattuja uratykkejä.
Sitten jossain vaiheessa ihminen ei jaksakaan tätä menoa. Tulee turtumus, väsymys, pelko, halu hypätä pois.
Kun se tulee murrosvaiheessa tai vähän sen jälkeen, nuorella naisella nykymenossa on seurauksena vaara alkaa oireilla jonkinlaisella syömishäiriöllä.Tämä buumi tuli jo vuosia sitten vyöryen paljolti sitä tuntemattoman hoitohenkilökunnan ja lama-Suomen syliin. Nyt muutaman vuoden ajan havaittavissa oleva uusi ilmiö on nuorten naisten uupuminen, masennus, runsas alkoholin käyttö, haluttomuus lasten tekoon ja edelleen yhä hälyttävämpänä vaikeus löytää äitiys.
On asioita, joita ei voikaan suorittaa, "ei osaa", sanoo tämä nuori suoriutujanainen. On asioita, joita voi vain löytää elämyksellisesti tunteen kautta, tunteen tasolla. Pitäisi kyetä pysähtymään ja tuntemaan eikä vaan suorittamaan senhetkistä elämää, elämäntilannetta. Tällaisia asioita ovat ihmissuhteet ja rakkaussuhteet, mitkä siinä murrosiän kynnyksellä koetaan usein uusina, pelottavina ja jännittävinä asioina. Niitä ei kuitenkaan voi hallita pelkästään tekemällä ja suorittamalla, vaan niissä liikutaankin tunne-elämän alueella. Parisuhde ja äitiys ovat juuri näitä asioita.
Nuori kunnollinen, kiltti, puurtamalla elämässään selviytymään oppinut ja kasvatettu nainen joutuu yllättäen huomaamaan, että elämä ei enää menekään suorittamalla. Että on olemassa muitakin sääntöjä. Jos nämä säännöt ovatkin hukassa, nuori nainen menettää elämänsä hallinnan tunteen. Ja sehän onkin kaikkein kauhistuttavinta tästä nuoresta naisesta, joka on tottunut nimenomaan hallitsemaan itsensä, ympäristönsä ja siten siis elämänsä.
Tämän kehityksen edetessä jossain vaiheessa tunne-elämän kypsymisen ja elämänkokemuksen myötä nainen ymmärtää ja kokeekin, että jotain uupuu. Että hän kaipaisi jotain, mitä hän ei kuitenkaan osaa määritellä .Hän on tavattoman ahdistunut ja tyytymätön kaikkeen. Hän tahtoo jotain mutta ei tiedä, mitä tahtoo. Kun tätä vaihetta selvitellään vastaanotollani, ensimmäisinä asioina nainen saa kiinni siitä, että hän ei kykene pysähtymään, että hän ei kykene rentoutumaan, että hän ei kykene nauttimaan. Vaikka hän tiedostaisikin tämän ja yrittäisikin kovasti, hän ei vain pysty, ei osaa.
Seurauksena on henkinen tyhjiötila, turhautuminen, elämättömyyden tuntu, merkityksettömyyttä ja masennus. Masennuksen takana on aina elämättömät tunteet. Useimmiten ihmisen suojautumissysteemit eivät edes päästä tämän muurin takana olevia tunteita tietoisuuteen. Kun ei kykene tuntemaan, seuraa lamaannus, mistä seuraa masennus. Pelkkä suoriutuminen tai suorittaminen ei tuo elämisen tunnetta tai elämää. Suorittamisen kuoppaan kompastuessa on vaarana laiminlyödä elämää ylläpitäviä, todellisia, oikeita asioita ja arvoja. Yhteiskunnassamme on tällä hetkellä vallitsevana ilmapiiri, joka tukee tällaista yksilön kehitystä ja altistaa yksilön mielen väsymisoireisiin.
Mikään ulkoinen ei paranna sellaista masennusta, missä ihminen ei kykene saamaan kosketusta omiin tunteisiinsa. Elämä on "sydämessä" eli tuntemista.
Ei ole mikään ihme, että tässä kilpailuhenkisessä ja suorituskeskeisessä nyky-yhteiskunnassamme juuri naiset nykyään ovat enemmän hätää kärsimässä. Naisilta tarvitaan kaksinkertainen ponnistus miehiin verrattuna voidakseen pärjätä ja menestyä yhtä hyvin kuin mies. Kaikkien kykyjen ja taitojen lisäksi naisilta vaaditaan ulkoista äärimmäistä kauneutta ja virheettömyyttä ja täydellisyyttä. Tähän kilpailuun ja pärjäämiseen nämä 25-35-vuotiaat naiset kasvatti oivallisesti se sukupolvi äitejä, jotka tekivät aikanaan niin seksuaalisen kuin emansipaatiovallankumouksen. He kouluttivat itsensä ja itselleen ammatin, kuten heidän äitinsä olivat heitä kovistaneet: "Nainen tarvitsee ammatin, ettei ole miehen varassa, miehen elätettävänä", oli nykyisten isoäitien vankka sanoma tyttärilleen.. Mitä sen sukupolven äitien yhteisiä tukahdutettuja tunteita ja toiveita tämä mahtoi heijastaa, onkin mielenkiintoinen tutkimuksen ja pohdinnan aihe.
Vain nainen tulee raskaaksi. Vain nainen kokee tämän ihmeen omassa ruumiissaan. Vain nainen synnyttää eli lisääntyy. Koko tämä juttu kuuluu biologisesti ja siten oleellisesti naisen identiteettiin olemassaolonsa ensihetkistä lähtien. Se on naiseuden ydin. Siinä ei ole mitään miehistä. Se on kaikkea sellaista, mistä miehellä ei ole eikä voi olla mitään kokemusta ja sisäistä tietoa eikä oikein ymmärrystäkään. Mielestäni nainen on aika väärällä tiellä pyrkiessään väheksymään tämän asiantilan merkitystä. Tämä väheksyminen tulee mielestäni vallan hyvin esille esimerkiksi siinä, että vaikka yhteiskuntamme asioista on tällä hetkellä päättämässä historiallisen paljon naisia, se ei mitenkään näy yhteiskunnallisissa päätöksissä ja sieltä taholta tulevassa sanomassa . Ja eipä ole nykyään mitenkään tavatonta, että nainen jopa paheksuu tai kokee loukkaavana lapsen hankkimiseen tai äitiyteen liittyviä kysymyksiä.
Naisten tulisi olla ylpeitä ainutlaatuisuudestaan, naiseudestaan - eikä missään tapauksessa väheksyä sitä. Naisten tulisi tukea toisiaan kaikkien niiden arvojen ylläpitämisessä ja huomioimisessa, mitkä liittyvät tähän naisen maailmaan. Ennenkaikkea se sisältää naiseuden ytimen, äitiyden, lapsen ja perheen.
Naisemansipaation alkutaipaleita voisi verrata murroikäisen itsenäistymistapahtumaan. Tässä vaiheessa ei olla vielä itsenäisiä vaan riippuvaisia. Siksi on otettava käyttöön uhma ja uho.Tämän seurauksena feminismi sai vähitellen ikävien agressiivisten sivupiirteidensä vuoksi huonoa ja vääristynyttä leimaa. Tämän päivän nuoret naiset kieltävät jyrkästi feminismin, mutta eivät oikein tiedä, mitä ovat ja mitä polkuja pitäisi kulkea.
Näen, että naisen itsenäistymiskehitys on aivan kesken ja menossa osittain väärään suuntaan. Oman ominaislaadun löytäminen ja sen arvostaminen, tämä omien arvojen löytyminen oman ajattelun ja kokemuksen tuloksena pitäisi ehdottomasti olla se naisen tie ja suunta aivan kuten se on murrosiänkin kehityksessä. Se tie vie kohti itsenäisyyttä ja oman arvon löytämistä ja oman arvonsa vaatimista ympäristöltä.
Näen, että nainen seuraa ja kulkee nyt hurjaa vauhtia miehen tietä, noudattaa miehen kehityksen polkuja. Vaikka miehen biologialle ja psyykelle on varmasti ominaisempaa kilpailu ja suorittaminen, on kuitenkin huomioitava miesten korkeat vuosikymmenien itsemurhaluvut. Miehet ovat perinteisesti olleet niitä alkoholisteja, miehet ovat perinteisesti tupakoineet, siis yleensä tarvinnet elämäänsä ylimääräisiä stimulanssiaineita. Ja miehet ovat kuolleet aikaisemmin kuin naiset. Ehkei miehenkään psyyke ole tarkoitettu kestämään sitä kehityssuuntaa, minkä he aikanaan syystä tai toisesta valitsivat. Ehkei mieskään ole tarkoitettu tai rakennettu painotteisesti suorittamaan ja kilpailemaan. Ehkä he ovat olleet vain jo meitä naisia varhemmin väärällä polulla ja kärsineetkin siitä pidempään. Ja nyt sitten naiset ovat astuneet tälle samalle polulle. Kääntäen vaarallisesti selkänsä omalle ainutlaatuisuudelleen ja ominaisuudelleen.
Jotenkin naisen olisi pysähdyttävä, mutta miten ja missä asioissa?
Nykyään on itsestään selvää, että nainen on älykäs olento siinä missä mieskin. Siis naisen on saatava kokea älyllistä mielihyvää. Kun hänellä vihdoin on tähän mahdollisuudet, on ymmärrettävää, ettei hän halua enää perääntyä näissä vaatimuksissaan. Nainen elää tänä päivänä älyllisen saavuttamisen, suorittamisen, onnistumisen ja yleensä älyllisten mahdollisuuksien toteuttamisen huumassa. Tässä huumassa silmälasit ovat vaaleanpunaiset, kuin rakastuneella. Nainen ei halua minkään tulevan esteeksi. Hän ei halua nähdä eikä tietääkään mistään sellaisesta, realiteeteistakaan. Yksi tällainen realiteetti on raskaus, synnyttäminen ja äitiys lasten ollessa pieniä. Tämä vaikuttaa varmasti osaltaan siihen, että nainen on ikäänkuin kieltämässä naiseutensa ydintä ja turhautuu sen realiteetin kanssa.
Vaikuttaa siltä, että saavutettuaan älylliset oikeutensa nainen kuvittelee, että säilyttääkseen ja ylläpitääkseen tämän oikeuden hänen on kiellettävä tai laiminlyötävä todellinen naiseutensa eli biologinen naisellisuutensa. Hän näkee sen esteenä kehitykselleen ja on siten astunut itse rakentamaan yhdessä miehen kanssa arvoiltaan vääristynyttä yhteiskuntaa ja yhteiskunnallista ilmapiiriä.
Mutta nainen voisi toimia toisinkin. Siihen tarvittaisi vain suunnan vaihdosta. Ottamalla huomioon ja käyttöönsä koko naiseuteen liittyvän ominaisuutensa nainenhan olisi suorastaan ylivoimainen mieheen nähden. Jo nyt tunnustetaan esimerkiksi tunneäly. Sen tieteellinen perusta on sellaisessa aivojen rakenteessa, mikä on fysiologisesti juuri naiselle ominainen. Yleisesti ja yhä tiedostavammin tunnustetaan älyn ja tunteen johtajuus jne.
Naisen tulisi nyt viimeistään pysähtyä oman erikoislaatunsa havaitsemiseen ja näkemiseen ja ymmärtämiseen ja ennenkaikkea pysähtyä itse arvostamaan sitä! Vain nainen itse voi tehdä sen, ei mies tule sellaista hänelle väkisin tarjoamaan. Ja näyttää siltä, että vaikka tulisikin, naiset vain puurtavat eteenpäin ikään kuin laput silmillä tajuamatta sitä suurta rikkautta, mikä heillä on kaiken aikaa ikäänkuin "käyttämättömänä luonnonvarana".
Kaikessa kehityksessä tulee aikoja, milloin tarvitsee pysähtyä. Usein se on jonkinlaisen kriisin seurausta. Nykynaisen kehityksessä ja olemisessa olen näkevinäni nyt tällaisen mahdollisen kriisitilanteen. Kriisi on varoitusmerkki. Jos sen ääntä ei kuuntele, useimmiten seuraa katastrofi. Naisen kehityksessä näen nyt sellaisia kriisin ja tulevan katastrofin aineksia, jotka ajan myötä tavalla tai toisella tulevat pakottamaan naisen muuttamaan kehityksensä suuntaa. Jotta nainen osaisi ja jaksaisi olla nainen.