Avio-, avoparit ja seurustelevat parit hakeutuvat nykyään yhä lisääntyvässä määrin ammattihenkilön vastaanotolle keskustelemaan kohtaamistaan parisuhteeseen liittyvistä ongelmista. Ehkä tavallisin on aviopari, joilla liittoa on kestänyt n. 6 - 7 vuotta. Perheessä on yksi tai kaksi lasta. Rakastuminen, ihastuminen, ensihuuma on takana ja arkea jo joitakin vuosia. Nainen on usein se, joka tuntee pettymyksen. Syyt pahaan oloon, mitkä ensimmäiseksi tuodaan esille, ovat yleensä hyvin rajattuja ja konkreettisia. Sellaisia voi olla esim. miehen työ, mikä vie ajan pois perheeltä, miehen alkoholinkäyttö yhä yleistyvämpänä syynä ikä- ja koulutustasosta riippumatta, uskottomuus jne. Olennaista on kuitenkin löytää se psykologinen kenttä, mikä vaikuttaa näiden koettujen ongelmien ja vaikeuksien taustalla. Ja tätähän asiantuntijan vastaanotolta tullaan hakemaan. Tullessaan vastaanotolle parit ovat useimmiten kietoutuneet sellaisen itseään toistavan syyttelyn ja tapahtumaketjun oravanpyörään, ettei heillä enää ole mahdollisuuksia nähdä itse ja keskenään "metsää puilta". Pariterapiassa hoito on näiden syvempien vaikutteiden hakemista ja löytämistä.
Usein vastanotolle tulee nainen, joka on vakavassa suhteessa avioliitossa olevan miehen kanssa. Hän tuntee olevansa ahdingossa, kokee suhteen tuskaisena ja itsetuntonsa loukatuksi, kun mies ei eroakaan perheestään. Hän kysyy, mitä tehdä, miten selvitä ja miksi mies ei eroa. Omanarvontuntoon, itsetuntoon, persoonallisuuden itsenäisyys ja riippuvuus saattavat hyvinkin olla tällaisessa tapauksessa niitä psykologisia laajempia kysymyksiä, joiden käsittelyyn terapiaistuntojen aikana paneudutaan.
Nuoret seurustelevat parit tulevat nykyään yllättävän luontevasti selvittelemään suhdettaan usein kysymyksenään suhteen mahdollisuudet tulevaisuutta ajatellen tai vain muuten oppiakseen ymmärtämään toisiaan paremmin ja voidakseen suhteessa hyvin.
Keski-ikäisten pariskuntien hakeutuminen pariterapiaan siinä vaiheessa kun lapset ovat juuri lähtemässä kodista tai jo lähteneet on huomattavasti yleistynyt. Suhde koetaan tyhjäksi, avuttomuuden ja haluttomuuden tunne on vallitseva. On yksinäisyyden tunnetta ja tyhjyyden oloa. Tullaan etsimään aivan kuten nuoretkin näköaloja suhteen jatkumiselle. Yllättävän usein toinen on jo vuosia sitten päättänyt, että lähtee suhteesta, kun lapset on saatu "isoksi". Viime aikoina enemmän kuin aikaisemmin vastaanotolleni tulee mies hakemaan "neuvoa" näille oman elämän aloittamiseen liittyville ajatuksilleen. Miehellä ei välttämättä ole ollenkaan ketään toista kumppania valmiiksi katsottuna; hän vain haluaa jatkaa elämää "omilla ehdoillaan".
Naiset vielä tänä päivänäkin ottavat yhteyttä pariterapeuttiin useammin ja aktiivisemmin kuin miehet. He ovat useimmiten myös aloitteentekijöitä yhteiselle pariterapiahoidolle. Ehkä tultuaan vastaanotolle ensin yksin joitakin kertoja he vihdoin saavat miehensäkin istuntoihin mukaan.
Yhdessä
tuleminen kertoo terapeutille sen, että näiden kahden ihmisen välillä on
sidos. On halu jakaa, selvittää, etsiä ja löytää yhdessä. Yhteinen
tuleminen kertoo useimmiten sen, että perimmäisenä taustalla on halu olla
yhdessä. Heti pariterapiaistunnon alussa kerron selkeästi tämän näkemykseni.
Vaikka terapeutti ei voi asettaa yhdessäolon jatkumiselle tavoitteita, tämän
itsestään selvän alkuasetelman ääneen toteaminen on osoittautunut hedelmälliseksi
aluksi koko terapiatapahtumalle.
Se luo tilanteen, jossa vastaanotolle tullut pari yleensä pysähtyy juuri sen
hetken todellisuuteen: he ovat tulleet yhdessä yhteisen asian vuoksi. Näin
voidaan luoda turvallisuuden tunnetta tulevien vaikeiden asioiden käsittelylle.
Koska useimmiten taustalla on pelko "eikö meidän liitto kestäkään!",
"tuleeko tästä nyt ero? jne. yhteisyyden tunteen korostaminen lievittää
näitä pelkoja ja avaa siten mahdollisuuksia vapautuneempaan ilmapiiriin. Ja
usein pariskunnat tässä vaiheessa toteavatkin ääneen halunsa ja pyrkimyksensä
rakentaa vielä tuon toisen kanssa, ainakin etsiä mahdollisuuksia siihen.
Jos sidosta ei juuri ole, pari yleensä ilmoittaa sen heti. Näin on esim. silloin, kun eropäätös on jo tehty. Yhteistapaaminen tai tapaamiset ovat silloin yleensä jommankumman tukea erosta selviytymiselle. Tällaiset istunnot tuntuvat kuitenkin jäävän joko yhteen tai kahteen kertaan, jolloin toinen jo lähtee ja terapeutti usein jää auttamaan yksin jäänyttä yksilöllisenä kriisihoitona.
Olen havainnut, että tulevalle pariterapiakeskustelulle on hyvä antaa jo heti alussa selkeät ohjeet: Käytettävissä oleva aika on rajallinen, se on vakava yhteinen hetki. He ovat olleet rohkeita tullessaan hakemaan apua ja kohtaamaan ongelmiaan, sitä rohkeutta heiltä nyt vaaditaan koko istunnon ja mahdollisten tulevien istuntojen ajan. Tuon esille ääneen, että heillä on luonnollisesti molemmilla omat salaisuutensa, asioita, joita on ollut vaikea tai mahdoton kertoa tai ilmaista toiselle tässä terapiatilanteessa rehellisyyteen ja avoimuuteen pyrkiminen, vaikka se pelottaakin on kaiken edellytys, jos he haluavat käyttää terapia-aikansa parhaalla mahdollisella tavalla. "Nyt on uskallettava kohdata toinen ja oma itsensä".
Tämänkin lähtökohdan ääneen esittäminen on mielestäni tärkeä kanavien aukaisija sekä pysähdyttävä ja vakavoittava tekijä. Seurausten pelko, toisen reaktioiden pelko, loukkaamisen pelko ovat esteitä, jotka kannattaa dynaamisessa pariterapiaistunnossa minimoida mahdollisimman vähiin. Dynaaminen pariterapia ei ole psykoanalyysia, missä lukuisten istuntojen jälkeen voidaan yhdessä todeta, että on olemassa pelkoja. Dynaamisessa pariterapiassa realiteetti ja sen todennäköisyydet ja säännöt ovat elävästi läsnä. Rehellisyys pariterapiassa on psykologisesti monimutkaisempi kombinaatio kuin yksilöterapiassa: siinä ollaan rehellisiä sekä itselle että toiselle omaan identiteettiin kuuluvalle osapuolelle.
Pariterapeutti luo hoidon alkutilanteessa turvallisuuden tunnetta ilmaisemalla ääneen, että hän pyrkii auttamaan ja on koko ajan käytettävissä koko ammattitaidollaan. Potilaat ovat hoitoon tullessaan ja apua hakiessaan aina sisimmässään hädissään ja avuttomuuden tunteen vallassa. Terapeutti tietää tämän. Pariterapiassa hätä ilmenee useimmiten riitana, syyttelynä, itkuna, päälle puhumisena, toisen alistamis- ja nujertamispyrkimyksinä, haluna vaientaa toinen jne. Parit tuovat nopeasti esille sen kehän, missä he ovat olleet kaksin ja mistä ei ole ollut enää ulospääsyä. Terapeutin aktiivinen vahva ote on tärkeä elementti tällaisessa kaaoksessa.
Aloitan mielelläni pariterapiaistunnon molempien osapuolien omilla puheenvuoroilla. Pyydän heitä kertomaan kumpaakin erikseen oman näkökantansa siihen, miksi ovat tulleet vastaanotolle, mihin tilanteeseen he hakevat apua. Ammattitaitoinen terapeutti on objektiivinen eikä hänellä ole vaikeuksia pysyä siinä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö terapeutilla herää voimakkaitakin tunteita ja näkökantoja. Istunnon aikana kerron aktiivisesti ja rehellisesti näistä vaikutelmistani, tunteistani ja aavistuksistani valikoiden ne kuitenkin siten, mitkä niistä siinä tilanteessa ja koko hoidon kannalta tuntuvat tarkoituksen mukaisimmilta ja eteenpäin vieviltä. Terapeutin on tärkeä uskaltaa paljastaa myös omat tuntemuksensa ja näkemyksensä. Nimenomaan pariterapiassa potilaat usein vastaavat siihen helpotuksen ja kiitollisuuden tuntein. Potilaat arvostavat terapeutin rehellistä varmaa osanottoa ja sellaista tilanteen jakamista heidän kanssaan. Terapeuteilla on liian paljon pelkoja, että he loukkaavat potilaitaan. Ammattitaitoinen pariterapeutti osaa sanoa näkemyksensä suoraan loukkaamatta kumpaakaan osapuolta. Se ei tarkoita, että hänen tulisi välttää aiheuttamasta voimakkaitakin tunnepurkauksia ja reaktioita terapiatilanteessa. Päinvastoin, juuri näitä istunnon aikana syntyneitä tunteita potilaat sitten käsittelevät yhdessä istunnon jälkeen ja juuri se edesauttaa entisen rikkoutumista, uuden syntymistä. Liiallinen hienotunteisuus ja arkuus oman panoksen antamisessa jättää liikaa tilaa parien jo valmiiksi muodostuneelle dynamiikalle. Ja tämähän on juuri se ydinasia, mikä tulee kyetä jotenkin purkamaan ja paljastamaan. Vasta sen rikkoutuessa ja paljastuessa parit kykenevät luomaan sitä uutta, mitä he juuri ovat lähteneet hakemaan.
Tarkoitusperien paljastaminen uusin sanoin vääriksi ja tyhjiksi koettujen sanojen ja ilmaisujen taustalta avaa ne näköalat potilaille, mitä he itse eivät ole löytäneet ja mitä he ovat lähteneet hakemaan. Siitä hämmennyksestä ja lukuisista tunteista, joita asioiden "uudessa valossa" näkeminen on aiheuttanut pariskunnat aina mainitsevat seuraavissa istunnoissa ja kertovat, miten he ovat siitä sittenkin ammentaneet uutta.