Syömishäiriöitä
on viime vuosina käsitelty runsaasti eri tiedotusvälineissä.
Prinsessa Dianan oman sairautensa paljastamisen kautta julkisuuteen räjähti
tietoisuus sellaisten syömishäiriöiden olemassa olosta kuin anoreksia nervosa
ja bulimia. Vanhemmat ja ympäristö ymmärsivät valpastua nuorten tyttöjensä
suhteen. Moni nuori sai salaiseen painajaiseensa helpotusta jo sillä tiedolla,
mistä oli kysymys ja uskalsi rohkeammin pyytää apua. Syömiseen liittyvän häiriökäyttäytymisen
hoitoa on kehitetty. Nyt siitä puhutaan ja luennoidaan.
Monet
tämänkin artikkelin lukijoista tietävät, että anorektikot nälkiinnyttävät
itseään ja että bulimikot ahmivat ja oksentavat. Mutta juuri enempää ei
sittenkään ilmeisesti yleisemmin tiedetä. Ei tiedetä sitä, että yllättävän
nopeasti , helposti ja huomaamatta syömiseen liittyvä häiriö voi kehittyä
vakavaksi, koko terveyttä ja henkeä uhkaavaksi psyykkiseksi sairaudeksi. Sitä,
että tähän oireiluun, sairauteen voi kuolla. Sitä, että tämä sairaus on
kasvanut räjähdysmäisesti nuorten tyttöjen yleiseksi oireiluksi viimeisten
kymmenen, viidentoista vuoden aikana ja että se vain koko ajan kasvaa alan
ammatti hoitohenkilökuntaa kauhistuttavassa mittakaavassa.
Esim. keväällä jo suljetulla Auroran sairaalan osastolla nuorimmat anoreksiaa
sairastavat ovat olleet vain 9-vuotiaita tyttöjä. Poikia hoidossa olevista
anoreksiaa sairastavista on tällä hetkellä n. 6% ja tämä luku on lisääntymässä
selvästi ja nopeasti. Poikien huoli "bodystaan", ajankäyttö
bodysalilla ja ravinnon tarkkailu jo neuroottistasoisin oirein on leviämässä.
Jos Suomessa tämä todellisuus olisi vähänkään ymmärretty, sellaista "säästö" päätöstä ei ikinä olisi voitu edes ehdottaa, kuin jo Suomen rajojen ulkopuolellakin kuuluisaksi tulleen Lapinlahden sairaalan nuoriso-osaston sulkeminen. Viimeisten vuosien aikana tämä osasto on luonut jo pelkällä olemassaolollaan turvallisuudentunnetta kaikkien niiden keskuudessa, jotka joutuvat jotenkin tekemisiin syömishäiriöiden, varsinkin anoreksian hoidon kanssa.
Lapinlahden sairaalan pienellä, kotoisalla osastolla on hädän keskellä kehitetty anoreksiapotilaiden hoitomenetelmää, missä vihdoin saadaan, menestyksekkäitä ja pitkälle kantavia hoitotuloksia. Moni nuori tyttö on pelastettu elämään. Lukuisat vanhemmat ja läheiset on pelastettu surulta.
Kuinka moni tähän kyseiseen säästötoimenpiteeseen osallistunut päättäjä on tutustunut kyseisen osaston toimintaan?
Kuinka moni näistä päättäjistä tiesi, että anoreksia nervosaa on yritetty hoitaa parinkymmenen vuoden ajan ja koettu se tavattoman vaikeaksi hoidettavaksi sairaudeksi. Lapinlahden sairaalan osastoon käytiin tutustumassa ympäri maailmaa. Sen henkilökunnan ja muiden hoitomenetelmää kehittäneiden ammatti-ihmisten luentoja ja esitelmiä käytiin kuuntele massa paljon muualta maailmasta. Englannissa ja Ruotsissa kyseinen menestyksellinen hoitomuoto on otettu käytäntöön. Yhteistyötä maiden välillä on jatkuvasti tehty, koska ongelma on länsimaissa vaikea, sen vakavuus ymmärretty.
Pakonomainen
itsensä nälkiinnyttäminen alkaa useimmiten aivan varkain. Tytöt vain ehkä päättävät
koulussa yhdessä laihduttamisen aloittamisesta. Ensin kokeillaan ehkä vain eri
dieettejä, yleensä vain kevyempää ruokavaliota. Vähitellen tyttö alkaakin
miettiä tarkemmin ruokavaliotansa. Hän jättää ehkä ensin pois lihan,
rasvat ja sokerin. Hän alkaa laskea kaloreita ja ryhtyy ehkä kokonaan kasvissyöjäksi.
Tässä vaiheessa on vielä usein vaikea vetää rajaa terveen ja epäterveen syömiskäyttäytymisen
välille.
Vakavammasta
tilanteesta alkaa olla kysymys, kun tyttö pelkää kiihkeästi lihomista hänen
ajatuksensa alkavat liikkua paljon sillä alueella hänen kuulee usein manaavan
"isoa" vatsaansa ja me voimme vain todeta, jos olemme oikein tarkkoja,
että hänellä on aivan väärä käsitys omasta kropastaan ja ruumiistaan
todellisuuteen nähden, siihen, mitä me silmillämme näemme.
Hän
alkaa tehdä vähitellen syömisestä jonkinlaista rituaalia. Usein tässä
vaiheessa hän lopettaa syömisen muiden seurassa ja alkaa syödä salaa,
salailla niukkaa syömistään ja lopulta jo syömättömyyttään. Hän alkaa
eristäytyä perhepiiristä ja ystävistään. Hän harrastaa tavattomasti
kaikenlaista liikuntaa, lopulta jo aivan näännyksiin ja väsymykseen asti:
aerobikit, lenkkeilyt, kotijumpat jne. Kieltäytymistä alkaa tapahtua
laajemmassakin mielessä: hän alkaa esim. rajoittaa nukkumistaan, rahankäyttöään,
omaksi ilokseen käyttämäänsä aikaa l. hän on kovin ankara itselleen.
Itsekuri on poikkeuksellista.
Kaikki
tämä tapahtuu laihtumisen nimissä.
Vakavasti
anorektisesta oireesta kärsivä ei syö lopulta mitään.
Hänestä tulee ruokakammoinen. Ruoka ja syöminen tuottavat hänelle valtavaa
ahdistusta ja täyttävät mielen, supistavat muuta ajatustoimintaa ja rajoittaa
traagisesti jo yleensä koko elämää.
Tunnusmerkkejä
vakavanasteiselle anorektiselle oireelle on kuukautishäiriöiden ilmaantuminen
ja lopulta kuukautisten poisjääminen. Tytön naiseksi kasvaminen aluksi
hidastuu niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Osastolla 18 -vuotias tyttö voi
näyttää aivan kaksitoistavuotiaalta. Lopulta tytön kehitys pysähtyy ja
tilanne voi johtaa yllättävän nopeasti kuolemaan. Tämä tapahtuu siten, että
liiallisen laihduttamisen myötä nuoren naisen fyysinen ja psyykkinen kehitys
dramaattisen nopeasti taantuu, fyysisesti hän saattaa nälkiinnyttää itsensä
kuivumisen ja muiden sisäelinvaurioiden kautta kuolemaan loppuun saakka pitäen
itseään liian lihavana.
Jatkuva säännöllinen oksentelu, minkä monet naiset ovat keksineet "oivalliseksi" painonkurinpidolliseksi menetelmäksi, saattaa vähitellen johtaa ruokatorven veltostumiseen siten, että ruoka ei enää pysykään sisällä. Lievempiä tämän häiriökäyttäytymisen seurauksia on ruokatorven tulehdukset, limakalvojen ärtymiset ja vaivat, elinikäinen sisäelinten vaurioittaminen.
Anoreksian ja yleensä syömishäiriöiden ja niiden räjähdysmäisen lisääntymisen taustoja ja suoranaisia syitä on kuumeisesti pyritty ymmärtämään ja selvittämään. Itse näkisin painavana tekijänä kultturelliset ja sosiaaliset tekijät. Kun tytön pitäisi alkaa kehittyä nuoreksi naiseksi, hän joutuu toteamaan, mitä kaikkea pitääkään olla tämän uuden tilanteen mukaan, jotta tulisi hyväksytyksi.
Minkälainen
on aikuinen , haluttava , seksikäs , kaikkien ihailema ja hyväksymä, menestyvä
nainen? Hän toteaa: ennen kaikkea se on LAIHA! hoikka, menevä,
notkeavartaloinen, ruskea sametti-iho
aerobicvaatetuksessa jne. Tämä ns. "Uusi Naisihanne" alkoi
englantilaisesta TWIGGY-nimisestä mannekiinista, jolla oli täydellinen
keskitysleiri-look. Tämä tapahtui 50-luvun lopulla, 60-luvun alussa.
Tästä alkoi naisen ulkoinen laihuusihanne!
Kun jo alkoi orastaa uusia tuulia tässä mielessä, niin äkkiä koko Suomen tietoisuuteen räjäytetään uusi H&M -mannekiini, joka erehdyttävästi muistuttaa Twiggy-lookia! Helsingin pääkadut ja päälehdet syöttävät taukoamatta hänen kuviaan, joissa kylkiluut melkein näkyvät!
Tässä
on nuorelle naiselle tämän päivän malli!
Pitäisi
olla todella kypsä ja itsenäinen persoona kyetäkseen olemaan ulkopuolisena,
vaikutuksille altistumattomana tässä kulttuurin valtavirrassa aikana, jolloin
toisten hyväksyminen ja oman itsensä löytäminen ja hyväksyminen ovat
kehityksessä painavina taustatekijöinä.
Moni
syömishäiriökierteeseen joutunut kykenee yhdistämään sairastumisen
alkamisajankohdan johonkin järkytykseen ja vaikeuteen, jonka on kokenut. Se voi
olla vanhempien avioero, muut
to toiselle paikkakunnalle, minne vielä ystävät ovat jääneet, läheisen,
vanhemman kuolema jne. Tällaisessa tilanteessa ihminen yrittää syömällä
lohduttaa itseään tai syömättömyydellään hallita tilannetta ja
tunteitaan. Yhdistettynä kulttuuriympäristön paineisiin taustaa vaikeille syömishäiriöille
on helppo nähdä.
Jokainen kulttuuri synnyttää omia epidemioitaan ja tuhojaan. Valistus on avonaisuutta ja tiedostamista, hengissä säilyminen sitä kautta tapahtuvaa välttämätöntä ja aktiivista huomioon ottamista ja joustoa. Nykyisin tuntuu siltä, että ihminen panee mieluiten pään pensaaseen. Helpoin ja tuhoisin keino selviytyä. Näin on käynyt taas yhdessä "säästö" päätöksessä, mikä tosiasiallisesti, jos joskus kyettäisi laskemaan tämänkin päätöksen "todelliset" seuraukset, ilmenisi täydelliseksi mokaksi taloudellisestikin asiaa tarkastellen.
Oikeastaan
sen sanoo jo maalaisjärkikin!